Sarin kirjallinen esittely

Sari on sekarotuinen ja samasta pentueesta, kuin siskoni koira Musti. Aksu on Sarin ja Mustin isä. Sari on narttu. Sari on meidän kodin paimen koira, vaikka se ei osaa muutakuin ajaa, toimiise paremmin, kuin Aksu ja Musti. Sari osaa lopettaa kun sitä siltä vaaditaan ja ajaa kun käsketään, mutta irti emme ole uskaltaneet päästää, sillä se saattaa innostuessaan paimentaa liikaa. Sari pysyy pihassa irti, vain kiima ajalla se saattaa lähteä pitemmille lenkeille ja silloin, jos Musti pääsee irti niin se lähtee perään, mutta tulee takaisin 10min-1h (huomattavasti aikaisemmin, kuin Musti). On nätisti lasten taluttaessa ja pystyy tarvittaessa kulkemaan lenkillä ilman taluttajaa. Ei ole koskaan käyttäytynyt agressiivisesti ihmistä kohtaan. Toisia koiria kohtaan käyttäyttyy ulkona asiallisesti, mutta sisällä varautuneesti. Kiima ajalla on hyvin äkäinen Mustille ja Aksulle, jolloin näyttelee hampaita ja hyökkii puremaan, sekä murisee uhkaavasti. Sari on hyvin hiljainen koira se haukkuu vain, jos joku tulee meille tai se yllytetään haukkumaan. Se on super kiltti esimerkkinä serkkuni lapsi, joka ei ole tottunut koiriin ja on vielä niin pieni, ettei ymmärrä kaikkea, meni kesällä pihalla mahalleen Sarin päälle eikä Sari muuta, kuin pysyi paikallaan ja nuuski tätä pientä poikaa. Sarin paras kaveri on Roksu kissa jonka kanssa se aikoinaan leikki paljon. Sari on myös ainoa, joka pääsee mukaan ponin ratsastus lenkeille. Sari kyllä pelkää vähän ponia, mutta ei ole koskaan yrittänyt paimentaa tai käyttäytynyt ponia kohtaan agressiivisesti. Sarin suurin pahe on luultavasti se, että se jahtaa kaikkea mikä juoksee karkuun. Eli täällä päin on vain naapurin kissat ja fasaanit vaarassa joutua sarin jahtaamiksi. Kyllä hän se aina meidän Roksun luo rientää juosten, mutta se, kun ei juokse karkuun niin riittää vain se, että käy tervehtimässä kaveria. Sari luopuu kaikista tavaroista mutisematta, jopa ruuasta eli luut ja raksut. Sari osaa peruskäskyt istu, maahan, tassu, sekä paikka (tarvitaan myös pieni sorminäyttö eli kuonoon sormella kosketus), tänne, ryömi, tuonne, anna, aja, seis ja "hei!" sana merkitsee jonkun asian lopettamista, silloin se yleensä katsoo sitä, joka sanoisen. Sari on oppinut tavan, että sisälle ei saa viedä mitään pihalta eli se jättää luut sunmuut pihaan sisälle tullessaan. Minä omistan Sarin ellet tiennyt sitä jo ;) Sarilla on ollut 2 pentuetta (3:as pentue tulossa) ja se on erin omainen emä.
Muitten koirien esittelyt, kuin myös Sarin toinen versio löytyy tooisesta blogistani.
http://touhublogi.blogspot.fi/

Veeti + pentukuulumisia

 

Nimi: Veeti

Rotu: Collie

Väri: tricolo

Ikä: 9w

Luonne: kiltti herrasmies

Veeti on sarin uusi poika ystävä. Käytiin perjantaina Veetin luona ja nyt Sari on tiine.

 

Tämä pentue on Sarin viimeinen, sillä sarilla on jo ikää 6w. Meille jää yksi pennuista, joten tämän tulevan pennun ja Sarin touhuja tullaan seurailemaan täällä ja ilmoittelen tietenkin pentujen juttuja täällä kun ne vielä ovat meillä. 

Leikki tuokio

Tänään äidin kanssa ajateltiin,että ei se Miksu mihinkään lähe tuosta pihasta, jos Sari pysyy siinä ja on sen seurana. No, pisimmän lenkin se heiti napuurin puolelle, mutta tuli ihan muutaman minuutin päästä takasin. Miksun piti käydä kaikki koirat läpi (Aksu&Musti). Musti olis tahtonut leikkiä, mutta pelkäsi tätä pientä otusta. Aksu taas esitteli puukepukkaa, jonka se oli pöllinyt puuliiteristä, eikä ollut kiinnostunut leikkimään pienen pennun kanssa. Sitten Sarin riesaksi...aluki Sari ei ottanut mitään kontaktia Miksuun, vaan söi luuta kaikessa rauhassa. Miksu meni sitten takaisin Mustin luo ja sai tämän haukkumaan, sekä pomppimaan edestakaisin. Sarilla jäi oitis luu nurmikolle, kun se riensi leikkiin mukaan. Aluksi ne säntäilivät edestakaisin vuoronperään ajaen toista takaa niin kuin hipassa (ottaen huomioon koko eron oli tämä hulvaton näky). Sitten Sari ei enää jaksanut rynnistää pitkin pihaa ja ne pitivät pienen huili tauon. Ja kun leikki jatkui oli vuorossa paini ottelu. Vuoron perään ne kaatoivat toisen kumoon ja niin poispäin. Leikki hetki kesti vain 2 tuntia eikä pikku Miksun jalkaan sattunut yhtään (Miksulla oli jalka mennyt poikki jokunen aika sitten ja se vielä tahtoo riehumisen jälkeen varoa sitä eli nilkuttaa). No pikku pentu nukkui sitten koko illan. Että semmosta nyt.

 

 



Koira kaveri

Miksu tuli nyt sitten viikoksi hoitoon. Sari ei sitten ollenkaan siedä Miksua sisällä, mutta ulkona yllyttää Miksua riehumaan kanssaan. Aksu ja Miksu totutettiin toisiin sa pikku hiljaa ja nyt ne ovat erottamaton parivaljakko, mutta Aksu on vanha eikä se jaksa koko ajan riehua Miksun kanssa. Onneksi Miksu jo kunnioittaa sitä ja antaa Aksun olla, kun se lepää. Musti on saman lainen, kuin Sari eli karkuun niin lujaa, kuin pääsee. Kohta lähetään porukalla lenkille ja riehutaan ehkä vähäsen tossa pihassa. Katsotaan nyt miten Miksun vasen takajalka kestää. Jalka on siis ollut paketissa Miksun omistajan äidin vahingossa tallottua sen päälle. Sen pitäisi olla jo kunnossa, mutta välillä se nilkuttaa sitä (liiallisen riehumisen jälkeen).

Kaverikoira

Sarilla erikoinen päivä. Kaverikoira Miksu tuli päivä hoitoon. Aluksi Sari ei oikein pitänyt Miksusta ja ärhenteli sille, sekä yritti kovasti dominoida sitä. Sisällä Sari juoksi pientä ja hyvin innokasta koiraa karkuun, sekä pysytteli Miksusta mahdollisimman kaukana. Eli sängyllä ja sohvalla, sillä näihin Miksu ei pienen kokonsa puolesta päässyt kiipeämään. Ulkona Miksu piti pitää hihnassa sen innokuuden takia ja se olisi varmasti juossut meidän uros koirien luokse, jotka olivat ulkona. Sari pikku hiljaa alkoi tottua Miksun riehumiseen ja loppujen lopuksi se sieti Miksua erittäin asiallisesti. Vaikka Sari onkin jo 6-vuotta vanha se välillä innostui Miksunkanssa riehumaan oikein kunnolla :) aivan kuin se olisi myös ollut pieni pentu <3 Aina pihalta sisälle tullessa molemmat menivät nukkumaan. Sari meni kaksoissiskoni Katan sänkyyn ja Miksu omaan kantokoppaansa, josta se hetken päästä vaihtoi viileään lattiaan.

 

 Sari ja Miksu lenkillä

 

Miksu





Piilosta

Sarilla on yleensä erittäin tylsää, kun se lähtee mukaan tallille. Mutta tänään veljen poikani Eemeli ja kaksois siskoni Kata leikkivät Sarin kanssa piilosta. Sari oli ihan innoissaan. Häntä korkealla ja korvat hörössä se aina lähti etsimän, kun käsky kävi. Eli koiran kanssa piilosta pelatessa on tärkeää se, ettei kaikki huuda yhtä aikaa koiraa, vaan vuorotellen (äänimerkit). Sitten se, ettei koira kurkkisi minne menet, joku pitää koiraa tai menee hetkeksi ulos sen kanssa. Ja sitten, kun kaikki on valmista voi etsiminen alkaa. Koiralle voi opettaa jonkun sanan, josta se tietää, että nyt etsitään jotakin. Sarille aina sanotaan näin "missä se on" ja äänen sävy on erittäin tärkeä tässä hommassa, sillä se pitää olla aina sama, muuten Sari ei innostu leikistä. Meidän kaikille koirille (Sari, Aksu, Musti) on opetettu tämä sama sana yhdistelmä. Aksu innostuu aina äänen sävystä, vaikka mitä puhuisit sille ja sinulla on tämä sama äänensävy se katsoo valppaana eleitäsi, jos tämän jälkeen esim heilahdat nopeasti ja sitten pysähdyt se saattaa ruveta haukkumaan. Jotta innostus ei hiipuisi täytyy koiralle antaa pieniä ääni merkkejä. Kun koira löytää henkilön niin sille voi antaa palkaksi jonkun namin tai sitten isot rapsutukset ja kehut. Sari on aina tyytyväinen, jos sitä kehuu, joten sitä ei haittaa, vaikka se ei nameja saisikaan.                                                                                                                                                   

                 

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!!!

Nyt on joulu vietetty ja ollaan siirrytty vuoteen 2014. Koirat saivat joulu lahjojakin. Sari ei ollut niin tyytyväinen joulu lahjaansa, kuin sen isä Aksu, joka leikkii pallollaan 24/7. Joko Sari on oppinut liian hyvin sen, että sisällä ei saa riehua tai sitten sen, että leluja ei saa viedä sisälle. Sari olisi luultavasti tahtonut mehukkaan luun niin kuin sen veli Musti sai, nimittäin se yritti koko ajan ryöstää tämän joululahjan. Voi että oikeasti tämän vuoden lahjojen jako oli kaikista paras, sillä koirat olivat innolla mukana ja Sari kurkki välillä jopa lahja säkkiin :)  Olisipa ollut kamera lähettyvillä silloin.
Uutena vuotena kaikki meni hyvin ja koirat eivät karanneet kertaakaan. Vähän pelkäsivät mennä ulos, mutta sinne ne menivät, kun hätä tuli. Sari oli tapansa mukaan lampailla ja ponin liikutuksessa mukana. Heinien haku oli jännää puuhaa, sillä oli pimeää ja raketteja paukahteli siellä täällä ympärillämme. Sari oli tietysti irti mutta ei näyttänyt hirveästi pelkäävän raketteja.
Juu yritän väsätä nyt näin joululomalla jonkin sortin videon, jos nyt opin käyttämään tuota uutta videon muokkaus ohjelmaa. Rapsutuksia kaikille :)

Tuossa Sarista tehtyjä videoita: